Palautetta . . .

LIIKENTEENPYSÄYTTÄJÄT

Rastivahtien ja liikenteenpysäyttäjien sijoittuminen. Eilen useassa paikassa vahti seisoi keskellä optimireittiä, mikä erityisesti ahtaammissa paikoissa aiheutti pulmia. Luottaako siihen, että toimitsija väistää viime hetkellä vai kiertääkö suosiolla?

Tienylityksissä vahtien olisi hyvä sijoittua keilojen muodostaman linjan ulkopuolelle. Ymmärrän tietysti, että liikennettä pysäyttäessä on pakko liikkua jonkin verran, mutta suunnistajan näkökulmasta olisi selkeämpää jos keilojen välistä voisi juosta vapaasti. Nyt esim. jälkimmäisen kisan H35-sarjan 12-13-välillä tienylityspaikassa seisoi kolme toimitsijaa keilojen välissä, joista yksi vielä pyörän satulassa pyörä suunnistajan tulosuuntaan nähden poikittain.

Kiitos vielä hyvistä kisoista!

Hyviä huomioita asiasta, josta on vähän keskusteltu. Liikenteenohjaajilla on vastuunalainen tehtävä, sillä ylitystä lähestyvä suunnistaja ei todellakaan näe muuta kuin oman karttansa ja syrjäsilmällä punaiset keilat.

Eräs tutkittava ajatus olisikin leventää keilojen välimatkaa parilla metrillä suojatiestä molempiin suuntiin - samassa hengessä kun me jalankulkijoina helposti oikaisemme sivusta suojatielle tullessamme. Näin portti olisi hiukan leveämpi ilman että liikenneturvallisuus millään tavoin vaarantuisi. Toki liikenteenohjaajatkin voivat valita huolella paikkansa, kuten alla olevassa kuvassa on hienosti tehty.

Sama tietysti koskee myös rastivahteja - paras paikkahan on olla jossain kauempana, jotta voi hyvin pitää rastia silmällä, mutta kuitenkin ehtii apuun, jos joku nyt sattuu rastipukkin vahingossa tyrmäämään. Vanhin rastivahtimme oli Salme Laaksonen, yli 80 vuotta. Hänellä jos kellä on pitkä kokemus rastivahtina olemisesta - ensimmäisen kerran hän oli näissä hommissa jo vuonna 1955.

PURON YLITYS

Ja kiitos taas hienoista kilpailuista. Pari kommenttia kilpailualueen läpi kulkevasta joesta, joka oli suurelta osin metrin levyinen oja ja jonka yli saattoi hyppiä.

Olisiko ollut järkevää mainita joesta kilpailuohjeissa tyyliin "kilpailualueen läpi kulkee pieni oja, jonka sprinttisääntöjen mukaisesti saa ylittää ainoastaan merkityiltä ylimenopaikoilta". Nythän hylsyjä tuli sen johdosta, että kartassa se oli mustalla viivalla merkitty vesistöksi, mutta ei tuota mustaa viivaa näe kuin suurennuslasilla.

Liitteenä olevasta karttapalasta ilmenee kaksi tapaa ylittää tuo oja. Idänpuoleinen polku on sallittu, mutta lännenpuoleinen johti hylkäykseen. Olisiko ollut, kartan mittakaava huomioiden, reilumpaa merkitä lännenpuoleinenkin polku kulkemaan vesistön yli ja siten sallituksi kulkuväyläksi? Tästähän ei olisi ollut minkäänlaista haittaa asukkaille tai luonnolle. Karttamerkinnästä sai vähän sellaisen peltipoliisifiiliksen eli kuin olisi tarkoituksella kehitetty hyvä paikka jakaa hylsyjä. Sprintissähän lienee tärkeää, että ei kuljeta pihojen tai pensaiden läpi eikä se tunnetaanko lajisäännöt pilkkua myöten.

Puron kohdalla tilanne vähän vaihteli ratamestariprosessin aikana, sillä puron vesimäärä oli välillä vähäinen ja välillä hyvinkin runsas. Lisäksi puronvarren pöheikkö jäi kaupungilta hoitamatta läpi loma-ajan, ja parimetrinen ruoikko niitettiin vasta syyskuun alusta. Vasta viime hetkellä puron ylitys itäisimmästä kohdasta osoittautui kaikille mahdolliseksi. Läntisempi ylitys ei sellaiseksi koskaan kuivunut.

Teimme päätöksen kohdalla kokonaisarviota osanottajista, eli jos se on merkitty karttaan ylitettäväksi, niin yli pitää päästä myös sarjat HD10 ja HD75. Läntisessä ylityksessä oli niljakkaita kiviä ja syvä mutapohja, joten varmuuden vuoksi panimme sen ylityksen kielletyksi. Kisan tasapuolisuuden vuoksi sijoitimme kiellettyyn ylitykseen valvonnan. Valitettavasti potentiaalinen ylitysalue osoittautui turhan leveäksi valvojalle, jolloin ainakin yksi suunnistaja pääsi ojan yli alueen länsipäässä ilman että numeroa saatiin ylös.

Merkinnän yksiselitteisyydestä minun on kuitenkin oltava eri mieltä. Kyllä tuo puro kartassa on aivan selvästi kielletty, eli mustat viivat näkyvät ja erottuvat. Puroa on vielä levennetty karttaan havaittavuuden parantamiseksi.

Lisäksi henkilökohtaisena yleiskommenttina sanoisin, että jos tarvitsee kartanlukuun suurennuslasin, niin sellainen kannattaa ottaa kisaan mukaan. Kaikkia yli 45-vuotiaita neuvoisin ottamaan matkaan suurennuslasin aina, kun maaston kerrotaan olevan pienipiirteinen ja vaativan intensiivistä suunnistusta. Siinä iässähän ihmisen näkö tutkitusti alkaa heiketä. Ja maastovalvojien raportoinnin perusteella eniten kartan huonoa luettavuutta manailivat juuri H45-sarjalaiset.

Ratamestariryhmän puolesta Henrik Tala

Tiedottaja jatkaa vielä: ...ja kyllä me ihan oikeesti halusimme välttää peltipoliisifiilistä - jo näissa palautteissa useampikin osanottaja kiitteli maastovalvojien opastavaa roolia.

KARTTAVÄRIT

Kiitos erinomaisista kisoista. Hyvä maasto, hyvät radat, hyvät järjestelyt ja hyvä kartta, josta kuitenkin pari kommenttia

Kun pihavihreä (oliivi) rajautuu keltaiseen ilman erottavaa reunaviivaa (alueen raja, kielletty vihreä, kuten pensasaita tms), oliivi ei tahdo erottua tavallisesta pusikonvihreästä. Näin esim. siinä itä-länsissuuntaisella nurmialueella kilpailukeskuksen yläpuolella. Ainakin erehtymisen mahdollisuus oli ilmeinen, ja moni siinä ihmettelikin, onko sallittu eli ei. Selkeämpi ratkaisu on käyttää tällaisissa tapauksissa läpipääsemätöntä / tumman vihreää, kuten mm. aivan kartan ylimmässä osassa. Erottuu selkeästi ja ajaa saman asian.

Jos tummanvihreällä (läpipääsemätön kasvillisuus) merkitään erittäin lyhyt pensasaita, merkintää olisi syytä selventää joko venyttämällä hieman väliä /aidanpätkän pituutta tai vahventamalla viivaa - tai molempia. Hankala tapaus oli esim. H65-radalla heti rastilta 13 luoteeseen. Viivan paksuus oli varmaan normin mukainen (0,4 mm), mutta häipyi veteraanin (ja nuorempienkin) silmistä. Kriittisten kohtien selväntäminen em. tavalla lienee kuvausohjeen mukaista - ja tavoitehan on, että kartta on selkeälukuinen.

Mielestäni ratavärinkin erottavuutta voisi hieman kohentaa, jos kartalla on melko runsaasti tummahkoa pintaa. Tämä kai hoituisi käyttämällä hieman "punaisempaa" rataväriä - siis vähentämällä syaanin osuutta esim. 30:stä 20 %:iin, kuten metsäkarttojen symboleissa onkin..

Tämä ei ole moite, vaan keskustelua sprinttikartoituksen kipupisteistä ja kehittämistarkoituksessa. Tällä kertaa pulmapaikoissa tosin helpottivat ratavalvojat, joiden toiminta oli myös erinomaista - ystävällisesti opastavaa eikä niinkään käryihin pyrkivää.

Karttaväreistä, erityisesti oliivivihreän käytöstä puistoalueella tuli paljon palautetta. Vilkaistaan asiaa hieman tavallisen suunnistajan näkökulmasta, mutta ei puututa sääntöihin sen syvemmälti.

Suunnistusliiton sprinttisuunnistuksen kiellettyjen kohteiden kuvassa, jonka taatusti jokainen sprinttisuunnistaja on nähnyt, ainakin lähtökarsinassa, todetaan oliivinvihreästä lakonisesti: Kielletty alue. Siinä ei puhuta mitään korttelivihreästä tai vielä vähemmän istutusvihreästä.

Vastaavasti tummaa vihreää kuvataan tekstillä:Läpipääsemätön kasvillisuus. Tämän lisäksi on muitakin alueita, jotka ovat kiellettyjä: siniset ylipääsemätön vesialue ja ylipääsemätön suo, keltainen viljelty maa eli pistepelto, tummanharmaa rakennus sekä violetit väliaikaisesti kielletty alue, rakenne tai suljettu alue.

Näistä olisi sitten valittava kuvaustapa puistokaistaleella olleelle kiellettylle alueelle, joka koostui puskista ja istutuksista ja jolle ei ympäristöllisistä syistä haluttu mentävän. Eipä siinä juuri vaihtoehtoa ollut - viljeltyä maata se ei ole ja vielä vähemmän ylipääsemätöntä pensaikkoa, vaikka osa saattoi olla sitäkin. Eikä se ole edes tilapäisesti kiellettyä aluetta, istutukset kun ovat paikalla ainakin seuraavat kymmenen vuotta.

Kartantekijä ja ratamestariryhmä olivat siten tehneet ainoan oikean ratkaisun - kuvanneet alueen oliivinvihreällä eli kielletyllä alueella - sitähän se todellakin on. Olisiko vaan niin, että tähän merkintään ei ole vielä totuttu. Monella suunnistajalla on yhä takaraivossa korttelikarttojen oliivivihreällä kielletyt tonttialueet. Mutta onhan oliivivihreällä kuvattu jo pitkään korttelipihojen istutuksia eikä kukaan ole sitä ihmetellyt. Mutta ihan puistossa - se vaan taisi olla monelle kilpailijalle uusi asia.

On sitten eri juttu, onko oliivinvihreän värisävy tähän tarkoitukseen passeli. Sen erottaminen muista vihreistä tuottaa punavihervärisokeille vaikeuksia eli aika monelle - miesten joukossa heitä on noin 8%. Ja yli kolmasosa heistä ei edes itse tiedä asiasta mitään. Niinpä hiemankin isommassa sarjassa ainakin yksi kilpailija antaa tässä asiassa muille tasoitusta. Todennäköisesti värisävyjä tarkistamalla ongelmaa voisi vähentää, mutta se on jo toinen juttu.

Palaute osoitettu Suomen Suunnistusliitolle, tiedoksi HS:lle:

PALKINNOT

Kyselisin mielenkiinnosta ohjeistaako liitto tai lajisäännöt/-ohjeet suunnistuskilpailujen järjestäjiä millään tavalla palkintojen suhteen?

Tänään suunnistettiin HS:n järjestämänä kaksiosainen sprinttikilpailu, jonka osanottomaksu oli vielä normaalia suurempi (aikuiset 28€, lapset 20€) ja palkittiin pääsarjoja lukuunottamatta ainoastaan sarjavoittaja ja sekin n.2€ ruisleipäpussilla.

Eihän kisoihin palkintojen takia tietenkään osallistuta, mutta muutoin erittäin hyvin järjestetyissä kilpailuissa tässä kohdin mentiin kyllä mielestämme alta riman...

Vaikka kysymystä ei oltukaan meille osoitettu, oli se kuitenkin lähetetty meille palautteena. Siksipä asiaa on syytä tarkastella hieman laajemmaltikin.

Esikisat olivat todennäköisesti maastoltaan ainutlaatuiset, tällaista labyrinttia saa todella hakea. Ja samaa tuntuivat monet sanovan radoista - kun viisi huippusuunnistajaa on yhdessä ratoja pitkään suunnitellut ja testannut, ei vähempää saakaan odottaa.

Tämä kaikki saattaa tuntua itsestään selvältä. Mutta sitä se ei todellakaan ole. Se on vain jäävuoren huippu. Taustalla on paljon työtä - valtaisa määrä yhteydenottoja alueen asukkaisiin, taloyhtiöihin, kouluihin, päiväkoteihin ja viranomaisiin ennenkuin kaikki alueen korttelit pihoineen oli saatu käyttöön. Joskus se vaati todellisia diplomaatin taitoja selittää, etteivät suunnistajat riko paikkoja, tallaa istutuksia, potki autoja eli kumota mitä ihmeellisempiä ennakkoluuloja.

Mutta se kaikki onnistui ja saimme tällä tavalla radoista täysipainoiset - ei siirtymäosuksia kuten monissa sprinttikilpailuissa tuppaa olemaan. Eräskin suunnistaja totesi, ettei koskaan ollut juossut näin hektistä kilpailua, maasto ei antanut hetkeksikään rauhaa.

Entä mitä tämä sitten vaikuttaa palkintoihin. Paljonkin. Halusimme omaa työtä säästämättä antaa kaikille tapahtumaan osallistuville - noin 700 suunnistajalle kaksi unohtumatonta kokemusta. Se että lisäksi sarjojen voittajat saivat vielä jotain kotiinvietävää on pieni asia tätä taustaa vasten. Pääsarjojen voittajat toki saivat myös muutakin.

Tai voi asian sanoa toisinkin - tällä kertaa uhrasimme aikaamme ja voimavarojamme urheilullisen tuloksen aikaansaamiseen. Enää ei riittänyt tarmoa ryhtyä miettimään, mitä kaikkea tavaraa palkinnoiksi voisi hankkia. Sanoipa eräs seuran nuori huippusuunnistajakin jotenkin tähän tapaan, että jos palkintoja haluaa metsästää, silloin kannattaa valita ihan muu laji.

Noihin nuoren suunnistajan sanoihin sisältyy hieno ajatus - suunnistuksessa itse kukin saa parhaan palkinnon omalla suorituksellaan - no toki rastireitillä voidaan palkita kaikki kuten meillä on ollut tapana.

Pekka Väisänen
Kilpailunjohtaja.

Eräs kilpailija kommentoi:"Kumpaan kilpailuun osallistuisit, siihen jossa on hieno maasto ja mielenkiintoinen rata mutta vaatimattomat palkinnot vai siihen, jossa on huono maasto ja tylsä rata, mutta komeat palkinnot?"

SPRINTTIKARTTA

Kiitoksia erittäin hyvin järjestetyistä kilpailuista.

Erityisen hyvänä pidän, että rastivahdit huomauttivat kielletylle alueelle menemisestä.

Kaikkein kapeimmat pensasaidat näyttävät vaaleammilta kuin vieressä oleva vähän leveämmällä kuvattu pensasaita. Ilmeisesti molemmat olivat kuitenkin tummaa eli kiellettyä. Oliivinvihreä puistoalueella, jossa ei ole pihaa lähellä, sekoittuu helposti vaaleanvihreään.

Pieni polku kielletyn alueen läpi herättää joka kerta keskustelua saako mennä läpi vai ei.

Jos rastinmäärite on talon ulkokulmassa, se tuo mielikuvan, että rasti näkyy kumpaa tahansa talon seinää pitkin lähestyttäessä. Jos rastinmäärite on pensasaidan päässä, odotusarvo on, että se ei ole jommalla kummalla sivulla.

Ainakin iltapäivän kisan K-pisteellä oli rastipukki, jossa oli koodi. Luulin eksyneeni viitoitukselta ja tulleeni jollekin rastille. Sprintti on herkkä laji ja pienetkin epävarmuustekijät vaikuttavat sunnistusajatuksen koossa pysymiseen

Sprinttikartan kuvaus taitaa olla jatkuvan kehityksen kourissa - ei mikään ihme kun muistaa, miten metsäsuunnistuskarttakin on muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana. Vaikka sprinttikartan merkinnät ovat jo vakiintuneita, niin niiden käytöstä löytyy yhä uusia ulottuvuuksia.

Eniten palautetta tuli korttelivihreän (oliivi) käytöstä puistoalueella kaarevilla muodoilla pensaisiston korvaajana. Ajatus on ihan hyvä, mutta sen uusi käyttötapa yllätti monet. Ilmeisesti myös punavihervärisokeilla oli vaikeuksia erottaa kortelivihreää ja puskavihreää toisistaan. Monet olivatkin ehdottaneet puistokaistaleen oliivin korvaamista tummanvihreällä, jota sprinttisuunnistajat ovat jo aika hyvin oppineet kunnioittamaan.

K-pisteen pukissa ollut numerokoodi oli näitä onnettomia inhimillisiä erehdyksiä, joka meni monen tarkastavan silmän ohi. Moka ei taatusti toistu tämän sukupolven aikana.

VIIMEINEN RASTI

Kokonaisarvosana on 10-. Mistä miinus? Ennen viimeistä rastia oli liian kapea portti. Lisäksi viimeisilllä rasteilla vain yksi leimasin - viimeisellä rastilla tarvitaan tilaa ja leimasimet riittävän etäällä toisistaan.

Loppusuorassa oli mutka ja portti ja se oli ehkä liian lyhyt loppukirille! Tietysti erinomaisen kisakeskuksen kiinteät rakennelmat vaikuttivat näihin seikkoihin.

Totta, rakenteet estivät - porttia ei voinut levittää ja sadekatos oli niin sopivasti, ettei tullut mieleenkään siirtää maalia etäämmälle. Myös aidan reuna tarjosi kymmenille suunnistajille oivan katsomon. Mutta leimasimia olisi voinut olla enemmänkin. Useampi viimeinen rasti ei näemmä hajoittanut porukkaa tarpeeksi.

Pitkälläkään loppuviitoituksella ei voi voittaa enempää kuin viisi sekuntia eli samanverran kuin yksi pysähdys maastossa. Joten ei sillä loppukirillä taida sittenkään olla kovin suurta merkitystä - no, tietysti onhan se komeeta tulla vauhdikkaasti maaliin :)

Tulospalvelun kommentti:
Molemmilla viimeisillä rasteilla oli kaksi leimasinta. Pukki saattoi olla päätelaitelaatikon takia liian lähellä seinää. Kahden leimasimen pukki vetää kyllä hienosti 250 suunnistajaa, jos sille pääsee leimaamaan molemmilta puolilta molemmilla leimasimilla. Taisipa osalta kilpailijoista jäädä toinen leimasin vain huomaamatta. En siirtänyt pukkia kesken kisan tasapuolisuuden vuoksi. Eli pukkien sijoittamiseen jatkossa enemmän huomiota.

Ja tiedottaja jatkaa vielä:
Mainiosta videosta voi hyvin todeta, ettå ainakin länsipuoleiselle viimeiselle rastille tuli iltapäiväkilpailussa perin harvoin kaksi suunnistajaa yhtä aikaa.

Kysyttävää SM-esikisasta

Onko sarjan H65 aamupäivän radan mitta ohjearvoaikojen mittainen (12 - 15 min) - vaikuttaa aika lyhyeltä. Jos hyvä sprinttimaasto, niin suunnistaisi vähän pitempään.

Tässä kaksiosaisessa kisassa on tavoiteltu SM-kisan meininkiä; aamun karsinta ja iltapäivän finaali. Niinhän se usein on karsinnoissa, että itsekin olen juossut hieman lyhennetyn oman ratani alle 10 minuutin (ja tietenkin kaikki pelissä) ja sitten muutamaa tuntia myöhemmin on taisteltu se normipituinen finaali hapot korvissa.

Ensimmäinen kisa on siis karsinnan tapainen hieman lyhyempi kierros ja se toinen sitten finaalihenkinen varmasti täysimittainen rata. Kokonaisaika mennee kärjellä sinne puolen tunnin seutuville.

Sprintin lajiluonne on nopea ja nopeatempoinen suunnistus. Me tulkitsemme ideaa niin, että radat ovat mieluummin ohjeaikojen alarajoilla kuin yhtään niiden ylitse. (PV ja HT)

Alustavissa kilpailuohjeissa oli sanottu, että kartan saa lähtöhetkellä. Onko näin myös HD10-14 -sarjalaisten osalta?

Sarjojen HD10, HD12 ja HD14 kilpailijoille varataan lähtökarsinassa oma kaista. He saavat lähtöämpärille siirryttyään ottaa kartan heti käteensä. Lisäksi HD10-sarjalaisia opastetaan, esimerkiksi käännetään kartta oikeaan asentoon.

Saanko osallistua vain jälkimmäiseen kilpailuun. Kun en ehdi ensimmäiseen.

Toki saat. Nythän ei ole kyse mistään karsinnasta. Yhteisaika Sinulta vain jää saamatta. Aamupäivän kartankin saat.

Voiko osallistua sekä SM-esikisaan että kuntosuunnistukseen (Firmasprinttiin)?

Kilpailusääntöjen mukaan (kohta 3.85) kilpailija ei saa maaliin tultuaan palata takaisin kilpailualueelle ennen kilpailun päättymistä. Tällä kertaa tämä ei estä lähtemästä kuntosuunnistukseen, koska kuntosuunnistusalue ja iltapäivän kilpailualue eivät mene päällekäin.

Kuntosuunnistajana ole kuitenkin huolellinen, jotta et vahingossakaan ajaudu ulos kartalta ja joudu iltapäivän kilpailualueelle. Tästä syystä olisi tyylikästä, jos juoksisit kuntosuunnistuksenkin numerolappu rinnassa, jolloin kanssakilpailijasi voivat olla varmoja, ettet eksy väärälle alueelle - jos nimittäin siellä liikut, niin HS:n maastovalvojat bongaavat Sinut helposti..

Eli tervetuloa esikisasuunnistaja myös kuntosuunnistukseen / Firmasprinttiin - ota rauhallisesti ja keskity vaikka sujuvaan suunnistukseen. Sillä niitä sekunteja säästyy eikä kovalla vauhdilla rastilta toiselle.

Voinko käydä osakilpailujen välillä autolla?

Toki voit kunhan autosi on järjestäjien pysäköintialueella tai Ylästöntien pohjoispuolella eli ei sijaitse kilpailualueella. Viimeksimainitussa tapauksessa muista myös kiertää kilpailualue Promenadin kautta.

Mutta jos autosi on kilpailualueella, niin eettisesti muita kilpailijoita kohtaan ei ole ihan oikein mennä siinä sivussa tutustumaan maastoon ja katsomaan iltapäivän kilpailun rastipaikkoja...

Mikä on lähtöväli, onko 1 minuutti vaiko ikäsarjoihin paremmin sopiva 2 minuuttia?

Väkeä on runsaasti. Siksipä on varmaan päädytty minuutin lähtöväliin. Sitäpaitsi sama lähtöväli lienee SM-kisoissakin.

Miten jälkimmäisen kisan lähtöluettelo määräytyy? Arvotaanko vai käännetty paremmuusjärjestys? SG:ssä oli arvonta molempina päivinä ja olin alussa molempina päivinä.

Lähtöjärjestys sarjoissa H/D16 - H/D21 on seuraava: Ensimmäisessä kilpailussa lähtöajat määräytyvät SSL:n sprinttirankilistan perusteella. Käytössä on 30.8.2016 päivitetty lista. Listan ulkopuoliset arvotaan sarjan alkuun. Toisessa kilpailussa käytetään käännettyä lähtöjärjestystä, jossa ensimmäisen kilpailun voittaja lähtee sarjan viimeisenä.

Muiden sarjojen lähtöajat arvotaan kumpaankin kilpailuun. Tasapuolisuuden vuoksi yli 30 hengen sarjat jaetaan kahteen lähtöryhmään, joista ensimmäinen ryhmä lähtee kummassakin kisassa ensimmäisessä puolikkaassa ja toinen ryhmä kummassakin kisassa jälkimmäisessä puolikkaassa.

Huomaa, että tasapuolisuus tässä ei tarkoita jälkien näkymistä kuten metsäsuunnistuksessa vaan palautumisaikaa. Esimerkiksi 40 hengen sarjassa palautumisaikojen ero voi teoreettisesti olla jopa 2 x 40 minuuttia. Tällä lähtöjärjestyksellå ero sentään puolittuu.

Saavatko HS:n jäsenet osallistua kilpailuun.

Toimitaan kuten Suunto-Gamesissa - H/D16 ja nuoremmat saavat osallistua kilpailuun, mutta kaikki vanhemmat osallistuvat toimitsijatehtäviin.

Sprintissä tarvitaan paljon rastivahteja ja on ihan mielenkiintoistakin seurata kilpailijoiden tuloa rasteille - siitä taatusti oppii paljon omia kilpailujakin varten. Nyt kiivaasti vaan ilmoittautumaan kilpailujohtaja Pekka Väisäselle, sp. pekka.vaisanen(AT)pekkasport.fi

Myrskylään harjoittelemaan...

Sitäpaitsi kisoja edeltävänä päivänä lauantaina 10.9.2016 on erinomainen mahdollisuus juosta sprinttia Rastivarsojen avoimissa AM-Sprinttikisoissa Myrskylässä. Googlemapsin mukaan Vaasassa ei taida olla tiedossa kovin kaksista kortteliympäristöä, joten Myrskyän keskusta saattaakin olla aivan erinomainen paikka harjoitella SM-kisojen sprinttiin. Erityisesti kannattaa lukaista kokeneen sprinttisuunnistajan, ratamestari John Laukan näkemykset maastosta.