Kuva, joka vihjeineen tarjottiin kilpailijoille sekä ratamestarin ennakoissa että kilpailukeskuksessa olevassa tiedotteessa ja vielä lähdössäkin. Tuskin kukaan pystyi olemaan tietämätön siitä, mitä oli tulossa...
Asemasillan portaat
Kannelmäen aseman itäpuolella olevat portaat eivät olleet käytössä SM-sprintissä. Eräs syy lienee ollut se, ettei niiden kuvausta katsottu voitavan esittää yksikäsitteisesti. Toisaalta ratasuunnittelu ei portaita tarvinnut, koska portaista ei olisi ollut millekään radalle käyttöä.
Vasemmalla aseman portaiden alustava kuvaustapa SM-sprintissä. Oikealla ote lopullisesta kartasta, jossa portaat oli jätetty kuvaamatta. Piirros osoittaa hyvin, ettei ajateltu porraskuvaus olisi ollut yksikäsitteinen - alatasolta portaisiin kuljetaan paksun viivan yli. Sen sijaan ylätason kannalta viiva on tarpeellinen.
Taustaa
Sprintti-Cupin ratasuunnittelun eräs lähtökohta oli saada portaat käyttöön ja samalla myös herättää keskustelua niiden kuvaustavasta - taipuisiko sprinttikartan kuvaus tällaiseen katokselliseen kaksivartiseen porrasrakennelmaan.
Sprintti-Cupissa A-radan ja F-radan kilpailijoiden oli käytettävä portaita ainakin kerran välillä 2-3. Osa kilpailijoista oli voinut käyttää portaita myös edellisellä välillä, joskaan se ei ollut ratamestarin mielestä hyvä vaihtoehto. Portaista oli etukäteen kerrottu kilpailijoille ratamestarin ennakoissa ja lisäksi kilpailukeskuksessa.
Mikä sitten näissä portaissa oli vaikeaa. Käytännössä ei mikään, sillä yhdenkään kilpailijan en kuullut harmittelevan tai edes maininneen mitään portaista. Osa mennee hyvän etukäteistiedotuksen tiliin, mutta osa myös siihen että kakkosrastilta lähtevälle suunnistajalle portaiden suuaukko paistoi "kutsuvana" 25 metrin päässä rastista. Ei siis ollut mitään vaikeuksia päästä portaisiin. Myös kakkosrastille yläkautta tulleille suunnistajalle oli sillalta tarjolla katoksen alussa vain yksi porrasaukko.
Teoreettisesti portaikon kuvaus kartassa ei ollut yksikäsitteinen. Ratamestari huomautti, että kartan mukaan ei ollut selvää, alkaako portaiden nousu vasemmalta vai oikealta. Tosin hän samalla totesi, ettei asialla ole merkitystä, koska sekä alhaalta että ylhäältä portaisiin tultaessa suunnistaja näkee hyvissä ajoin kummalta puolen portaisiin pääsee. Ja matkallisesti kyse on vain muutamasta metristä, mikä ei varmasti vaikuta reitinvalintoihin.
Mikko 'Lammikko' Eskola
Kokenut ratamestari Mikko 'Lammikko' Eskola ehti ensimmäisenä kommentoimaan portaiden kuvausta. Hän ehdotti käytännönläheistä ratkaisua ratamestarin ongelmaan - korkeuskäyrän pätkää vesiviivoinen osoittamaan, mihin suuntaan portaat nousevat.
Itse olisin ehkä laittanut vasemmanpuoleiseen portaikkoon käyränpätkän ja vesiviivan alaspäin (kaakkoon). Ja vastaavasti oikeanpuoleiseen portaikkoon vesiviivan pätkä ja vesiviiva luoteeseen.
Tosin sekään ei kuvaisi asiaa oikein, kun kartalla ei voi estää oikeanpuoleiseen portaikkoon menemistä. Ja voi olla että em vesiviivakuvaus sotkisi, koska silloin suunnistaja voisi alatasolla luulla, että siinä menisi maan alle portaat...
Käyränpätkät ja vesiviivat näyttävät portaiden kaltevuuden eli noususuunnan.
Lammikon ajatus on yksinkertainen - suunnistajalle tutulla kuvaustavalla osoitetaan kilpailijan kannalta tärkein asia - mihin suuntaan portaat nousevat. Tämän perusteella onkin sitten helppo päätellä, kummalta puolen mennään sisään.
Olli-Pekka Koistinen
F-radan pohja-ajan juossut Olli-Pekka Koistinen paneutui asiaan laajemmin. Hän on tarkastellut portaiden kuvausta toisaalta tilanteessa, jossa silloilla halutaan kikkailla täysimääräisesti esim. sprintticupin tyylisessä treenitapahtumassa ja toisaalta oikeassa kilpailussa, jossa kaksitasoisuus pyritään (monestakin syystä) eliminoimaan.
Seuraavassa Olli-Pekan näkemys kuvausmahdollisuuksista:
Tapa 1 kuvaa tilannetta parhaiten maaston mukaisesti ja on sinänsä portaiden osalta täysin yksikäsitteinen, vaikka portaat päättyvätkin sillan reunaan.
Tavassa 2 portaiden hahmottamista voidaan helpottaa jättämällä rako sillan reunan ja portaiden pään väliin, mikä tosin vääristää hieman portaiden pituutta ja sillan reunan muotoa.
Kuvassa 2 portaisiin menoa on selkeytetty jättämällä sillan ja portaiden ensimmäisen askeleen väliin maanpinnanvärinen alue. Sen sijaan kuvassa 1 portaisiin mentäessä on ylitettava sillan reunaviiva. Molemmissa piirroksissa vino katkoviiva portaiden kohdalla osoittaa portaiden alapuolisen tilan olemassaolon.
Toinen ero tapojen 1 ja 2 välillä koskee sillan kuvaamista rautatien kohdalla. Tavassa 1 kiskojen yli pitäisi kartan mukaan pystyä juoksemaan esteettä (ja sallitusti) myös sillan alapuolelta, kun taas tavassa 2 kartta väittää että sillan alle ei rautatien kohdalla pääse, vaikka se todellisuudessa onkin mahdollista (ja katkoviivasta huolimatta edelleen sallittua).
Oikeassa kilpailussa rastivälit olisi suunniteltava siten, ettei synny tilannetta jossa kartalta sallittuna hahmottuva reitti ei olekaan maastossa mahdollinen (eli kulkee katkoviivan tai sillankaiteen läpi tasolta toiselle). Jos siltoja tai tunneleita on pakko käyttää, voidaan toinen taso yleensä sulkea karttaa (ja tarvittaessa maastoa) muokkaamalla.
Kuvassa 3 sillalla kulku koilliseen on kokonaan estetty ja kuvassa 4 vastaavasti on estetty portaiden käyttö. Sen sijaan sillan ylitys on sallittu. Molemmat merkinnät yksinkertaistavat kartan kuvausta huomattavasti.
Alatasolta pääsy rautatiesillalle onnistuu merkitsemällä asemalaituri kielletyksi alueeksi sekä estämällä sillan alle pääsy myös portaiden alapään viereen pystytettävällä tekoaidalla piirroksen 3 osoittamalla tavalla. Samalla olisi tietysti laitettava tekoaita myös tämän kohdan yläpuolelle sillan päälle portaiden yläpään viereen. Tekoaidan ulkopuolelle käyttämättömäksi jäävä osa sillasta voidaan tässä tapauksessa muuttaa katokseksi (ja piirtää kuvan ulkopuolelle jäävä talon seinä umpeen).
Jos rautatiesillalle tullaan siltaa pitkin ylätasolta, voidaan alataso sulkea kokonaan siltaa reunustavalla kielletyn alueen merkinnällä piirroksen 4 mukaisesti.
Lopuksi
Olli-Pekka laajentaa analyysissään tarkastelua laajemmalle kuin pelkkään portaiden kuvaukseen - kuinka paljon kannattaa kuvata erikoistilanteita nykyisillä kaksitasokuvaukseen vajavaisesti soveltuvilla sprinttikartan merkinnöillä.
Olli-Pekan ajatus on järkevä, sillä usein törmätään siihen, että kaksitasoisuuden merkintätapa on epätarkka, epäselvä tai jopa kuvausohjeiden vastainen - tai yksinkertaisesti vain siihen, että kaksitasoisuuteen ei ole suomalaisissa sprinteissä juuri totuttu.Kannelmäen aseman portaiden mukaanottaminen Sprintti-Cupin kaltaiseen harjoituskilpailuun oli harkittu teko. Kun kerrankin oli mahdollisuus, miksi jättää sitä käyttämättä.
Lammikon käyränpätkä on hyvä parannus portaiden kuvaukseen. Myös Olli-Pekan tarkastelu on hyödyllinen - se osoittaa hyvin, mikä on mahdollista ja mikä ei. Sprintti-Cupiin sekään ei olisi riittänyt, koska siltaa ei voitu kokonaan sulkea, sillä A- ja F-rata kulkivat portaissa ja B-rata ylitti koko sillan.Lammikon ja Olli-Pekan ajatusten perusteella piirsin vielä yhden kuvaustavan. Se ei välttämättä ole aukoton, mutta mielestäni riittää käytännön sprinttisuunnistajalle - ainakin siihen asti, kunnes joku ampuu tämänkin kuvaustavan alas.
Ehdotukseni portaikon kuvauksesta - sisältää Lammikon ajatuksen portaiden noususuunnasta ja Olli-Pekan portaiden alun havainnollistamisen. Portaikon alapuolta ei tarvitse kuvata - riittää hyvin, ettei ratamestari sijoita sinne rasteja.