Ratamestarin päiväkirjasta...
Sprintti-Cup 25.3.2021 Kannelmäessä on Koronan takia siirretty syksyyn 2021
18.3.2021UUTTA REITINVALINTAA
Pudotussprintti (knock-out sprint) on mielenkiintoinen sprinttiuutuus. Tosin sen läpilyönti on vielä vaiheessa. Joka tapauksessa uskon sen jäävän vain pääsarjojen lajiksi ennenkaikkea hyvän "televisioformaattinsa" takia.
Pudotussprintin ajatus on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen. Voisiko siitä poimia jotain myös muiden sarjojen iloksi.
Pudotussprintissähän kilpailija joutuu valitsemaan puolisen minuuttia ennen lähtöään ratansa. Radat ovat kaikki erilaisia, joskin erot ovat pieniä, vain pari rastia on hajontarasteja. Yhtäaikaa lähtevät ilpailijat eivät tiedä toistensa ratavalintoja eivätkä luonnollisesti sitäkään, mitkä rastit ovat hajontarasteja.
Ratamestari Arttu Syrjäläinen on kehitellyt pudotussprintin ajatuksesta yksinkertaisen kansanversion. Kaikilla kilpailijoilla on sama rata, mutta radan rasteista voi joku tai jotkut olla hajontapareja. Niistä vain toisella on käytävä.
Artun ajatus on mainio - se lisää reitinvalinnan painoarvoa, varsinkin sellaisilla pitkillä väleillä, jotka eivät muuten olisi kovin kaksisia. Kun tällaiselle rastivälille asettaa yhden hajontarastiparin, niin välistä tulee heti paljon mielenkiintoisempi. Nyt on pikaisesti hahmotettava neljä rastiväliä yhdellä kertaa, jota pystyisi valitsemaan oikean hajontarastin.
Kokeilin itse hajontarastin valintaa Itä-Pasilassa Artun kolmella lyhyellä radalla. Ensimmäisellä radalla valintani meni nappiin. Se tuli eteen vasta radan loppupuolella, joten oli aikaa katsoa, kumman rastin kautta kannatti juosta. Sen sijaan toisella radalla ennen valintaaoli vain pari lyhyttä väliä. Näin, että 8a-rastille pääsisi näppärasti ja siltä voisi jatkaa hieman kiertäen mukavasti ysirastille. Myös ehdin todeta, että 8b-rastille joutuisi kiertämään kaukaa oikealta ja... sitten pitikin jo valita: rasti 8a.
Seuraavassa kuvassa ovat reitit. Rastille 8a pääsi vaaleansinistä myöten mukavasti, kun huomasi käyttää näitä Itä-Pasilan tasonvaihtoja. Jatko ysirastille oli sekin selkeä, mutta yllättävän pitkä. Rastille 8b olisi ollut punaista reittiä myöten todella pitkä kierto, mutta sen vastineeksi ysirastille pääsi aika sujuvasti. Se taisi jäädä minulta kokonaan huomaamatta. Eli tuli tehtyä väärä valinta! Tästä huolimatta tuntui, että hyvän ajatuksen Arttu oli keksinyt. Näitä olisi kiva juosta lisää.
Artun ratoja pääseen kokeilemaan vierailemalla HNC:n omatoimirasteilta osoitteesta https://liikup.com/sprinttiakatemia/. Taustaa löytyy HNC:n Facebook-sivulta (2.2.2021), se on avoin eikä vaadi liittymistä Facebookiin.
Valittavissa on kymmenkunta hienoa sprinttikarttaa Helsingistä. Radat ovat Topi ja Arttu Syrjäläisen käsialaa, joten laatutavaraa ovat taatusti. Karttojen valinta- ja maksutekniikka pelasivat saumattomasti kuten HNC:ltä sopii odottaa. Itselle jää vain tulostamisen vaiva ja tietysti lähtö baanalle.
Tuleeko jotain tällaista valintaa ensi syksyn Sprintticuppiin - aika näyttää - radathan ovat jo valmiit, mutta ainahan niitä voi viimeistellä. Miltä sinusta tällainen hajontarastin valinta tuntuu? Kerro, niin julkaisen mielipiteesi tällä palstalla nimellä tai nimimerkillä, aivan kuten itse haluat. Tämä jos mikä on sprinttiuutuus ja siitä kannattaa keskustella.
6.3.2021MUISTISPRINTTIÄ
Taitaa olla kohta jo tapa, että Sprintticupin maasto testataan etukäteen. Näin tehtiin ennen vuoden 2020 Sprintticuppia ja sama toistui eilen illalla 5.3.2021, kun seuran juniorit sekä valmennusryhmä "koejuoksi" muistisprinttinä Pelimannintien maaston.
Muistisprinttiin kuului neljä vaikeustasoltaan erilaista rataa. Nämä radat eivät suinkaan kattaneet koko tulevan sprintticupin aluetta, esimerkiksi asemanseudun hienot eritasot jätettiin kokonaan kiertämättä.
Muutenkin radat vaikeinta D-rataa lukuunottamatta oli tehty enemmän muistisprintin ehdoilla. Varsinkin helpoimmilla A- ja B-radoilla oli pääpaino toteutuksella ja reitinvalintoja oli vain muutamilla rastiväleillä.
Lumesta ei näyttänyt olleen haittaa, kiitos pakkasen tuoman hankikannon. Sen sijaan eräät tummanvihreät pensaikot olisivat kyllä kaivanneet ratamestarin kieltonauhaa - pensaat oli uudistettu syksyllä leikkaamalla lähes maanpintaan asti. Tulevaan syksyyn mennessä ehtivat varmasti venyä ainakin reilun puolen metrin korkeuteen, joten tuskin silloinkaan nauhoja tarvitaan.
Lupia en tähän tapahtumaan enää ehtinyt pyytää, mutta lähetin isännöitsijöille tiedotteeen asiasta ja kerroin tulkitsevani tulevan syksyn luvan koskevan myös tätä tapahtumaa. Vaikka en pyytänytkään vastausta, niin silti sain eräältä isännöitsijältä kivan viestin: OK – hieno homma!.
Ohessa linkki vaativimpaan muistisprinttirataan eli D-rataan. Ensimmäisessä kuvassa on pelkkä rastiväli ja toisessa mahdolliset reitinvalinnat. Käynee samalla mukavasta virtuaalisesta sprinttiharjoituksesta, sillä kohtahan sprintiikausi taas alkaa - jos korona suo.
17.2.2021RATOJEN VIIMEISTELYÄ
Juuri ennen kuin seura oli tehnyt Sprintticupin siirtopäätöksen, olin saanut A-radan valmiiksi. Tai ainakin siltä tuntui, vaikka tuoreessa muistissa oli viime syksy, jolloin viilailin ratoja vielä moneen kertaan. Osasyy oli tosin korona, jonka tartuntariskiä haluttiin pienetää rastien määrää lisäämällä.
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Päätin jatkaa siirrosta huolimatta muidenkin ratojen viimeistelyä. Onpahan sitten mukavampi palata asiaan uudelleen elokuussa. Kesän aikana taloyhtiöt tosin saattavat aloittaa piharemontteja, mutta kun joka tapauksessa alueella silloin tällöin liikun, huomaan ne varmasti.
Ratojen viimeistely on minulle tärkeä osa ratasuunnittelua. "Ratakäytävät" eli pääpiirteiset reitit, missä juostaan olin jo lyönyt kiinni kuten myös rastien periaatteelliset paikat. Olin jopa "koejuossut" ratoja saadakseni tuntuman siitä, mitä suunnistaja eri tilanteissa näkee ja mihin hän luonnostaan voisi suunnata kulkunsa. Samoin rastivälien reitinvalinnat olin jo alustavasti katsonut.
Viimeistelyssa vertailen eri reitinvalintoja - miten niiden keskinäiset pituuserot ja ylipäänsä houkuttavuus vaikuttavat valintaan. Onko hieman kiertävämpi mutta suoraviivaisempi reitinvalinta liian pitkä valittavaksi. Tai voisiko kahden selkeän yhtä hyvän reitin ohella olla vielä kolmaskin reitti, joka jäisi helposti huomaamatta esimerkiksi poikkeavan lähtösuuntansa takia.
Ajatus on tarkastella jokaista rastiväliä erikseen ja pienillä rastipisteen siirroilla vaikuttaa niiden matkapituuksiin. Esimerkiksi 200 metrin rastivälillä rastin siirto 10 metrillä merkitsee, että matkaero rastille eri suunnista tultaessa on jo 20 metriä eli 10%. Tällainen ero ei voi olla vaikuttamatta reitinvalintaan.
Rastien sijoituksen viimeistely on siis paljolti yksinkertaista matkanmittausta - eli sitä "ikävää" askartelua, jonka välttämiseksi olen tehnyt työkaluni SprintRouten. Seuraavassa kuvassa on esimerkki.
Kuvassa B rastipistettä on siirretty kaksi puuta oikeaan. Punainen reitti on nyt hieman lyhyempi, mutta joutuu puikkelehtimaan pensaiden ja pysäköitialueella olevien autojen lomitse - sillä ei vielä taida pärjätä siniselle reitille.
Kuvassa C rastipiste on viety vielä yksi puu lisää oikealle. Nyt punainen reitti on selvästi lyhyempi kuin muut ja siten nopein. Yllättäen myös vaaleansinisellä reitillä huolimatta pihan mutkista pärjää siniselle reitille.
Toki rastipisteen valinnalla voidaan muutenkin vaikuttaa eri reittien hyvyyteen. Valitsemalla rastipiste siten, että rastia lähestyttäessä lippu näkyy eri reiteillä eri tavalla: toiseen suuntaan lippu näkyy jo kaukaa kun taas toisesta suunnasta rastille tuleva suunnistaja joutuu hieman hidastamaan, koska ei voi olla satavarma siitä, minkä puun, pensaan tai muurin takana rastilippu lymyää.
Tällainen ajattelu sotii mielestäni sprintin henkeä vastaan - rastipisteelle tullaan "täyttä vauhtia". En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että nimenomaan sprintissä päinvastoin kuin metsäsuunnistuksessa rastimääritteiden vilkuilu olisi tärkeää.
Mitä enemmän suunnistaja joutuu kiinnittämään huomionsa muuhun kuin ympäristöön ja karttaan, sitä suurempi on riski törmätä toiseen suunnistajaan. Sivulliset sentään yleensä tuppavat väistämään numero rinnassa juoksevaa sprinttaajaa. Olenkin aina lähettänyt lämpimiä ajatuksia niille ratamestareille, jotka osoittavat rastipisteiden tarkan sijainnin pienellä pisteellä siellä, missä sillä on merkitystä.
4.2.2021VASTA SYKSYLLÄ JUOSTAAN
Kävi juuri kuten Helsingin seudun koronakoordinaatioryhmän tammikuun lopun kokouksen jälkeen saattoi odottaa: lapset ja nuoret pääsivät harrastamaan - hyvä niin, mutta se myös merkitsi sitä, ettei helmikuun lopussa ole odotettavissa uusia lievennyksiä. Eikä ole syytäkään, sillä viime viikkojen ilmaantumislukemat ja rokotusten hidastuminen kertovat karulla tavallaan, ettei tunnelin päässä oleva valo ole juuri tullut lähemmäksi.
Kannelmäen sprintticuppia juostaan siis vasta syksyllä kuten viime vuonna Malminkartanossa. Tällä kertaa kaikki neljä sprintticup-tapahtumaa siirtyivät kun taas vuosi sitten kolme ensimmäistä ehdittiin juosta ennen rajoituksia.
Bloginpito jatkuu lähiviikkoina muutamalla päivityksellä. Niiden tekstit ovat jo osin valmiina. Sitten ryhdytään odottelemaan kesää ja alkusyksyä.
2.2.2021KORKKAAMATON MAASTO
Korkkaamaton maasto on alue, jossa ei ole aiemmin suunnistettu tai puhuja itse ei ole suunnistanut. Helsingissä tällaiset maastot alkavat olla harvinaisuuksia - onhan koko kivikaupunki jo kartoitettu kuten myös moni esikaupunki eli lähiö.
Hyvä niin, koska uudet sprinttikartat ovat tarjonneet sprinttisuunnistajille toinen toistaan upeimpia kokemuksia. Kiitän taas kerran kartantekijöitä - ilman teitä sprinttisuunnistuksesta ei koskaan olisi tullut niin suosittua kuin se tällä hetkellä Helsingin seudulla on.
Toisaalta uusia sprinttimaastoja "rakennetaan" kaiken aikaa. Jatkäsaarihan jo tunnetaan, mutta on muitakin kiinnostavia alueita. Esimerkiksi Kuninkaantammen "ympyräkaupunki", Hernesaaren "merikaupunki" sekä Hermanninranta, Hanasaari ja Kruunuvuori odottavat kaikki 2020-luvun sprinttisuunnistajia.
Kannelmäkeä on vuodesta 2017 lähtien juostu ristiin ja rastiin. Ahkeralle sprinttaajalle se lienee tullut - ellei nyt ihan tutuksi, niin ainakin sen erikoisuudet ovat jääneet mieleen.
Mutta löytyypä tämän vuoden Kannelmäen sprintticuppiin pieni pala korkaamatonta maastoa, nimittäin Pelimannin koulun alue. Vuoden 2017 SM-sprintissä siellä kävi vain A-finaalin H21-sarja sekä muutamia B-sarjoja. Seuraavana vuonna sprintticup juostiin kaukana Pelimannista ja vuonna 2019 Pelimannin koulun purku oli jo alkanut. Rakennukset valmistuivat viime vuonna ja katso - uusi pieni korkkaamaton maasto oli syntynyt!
Mitä sitten Pelimannin koulun alueelle on syntynyt. Googlen ilmakuvasta se ei vielä selviä. Sen sijaan oma suosikkisivustoni Helsingin kaupungin karttapalvelu näyttää Pelimannin uudet rakennukset sekä ilmakuvasta että kantakartasta - alueelle on rakennettu viihtyisänoloinen 1-2 -kerroksinen parakkikylä.
Parakkikylässä toimii tällä hetkellä Suomalais-venäläinen koulu, joka on paossa remonttiaan Kaarelankujalta, Kehä I:n ja Tampereenväylän eritasoliittymän läheltä.
Kantakartta kertoo sprinttisuunnistajan näkökulmasta kaiken, mutta jättää tärkeimmän kertomatta - missä ovat aidat ja portit. Ne saat sitten itse katsoa kartasta, kun mietit kummalta puolen parakkia kannattaa kiertää.
Ja loppuun vinkki: vaikka parakkien ulkonäkö ja värit vaihtelevat, niin silti samaistamisvirhe voi uhata. Ole tarkkana, mihin väliin olet menossa, jotta et joudu ihmettelemään aidan väärällä puolella olevaa rastia...
PS. Käsite korkkaamaton maasto on peräisin edesmenneeltä HS:n jäseneltä Kalle Kuhmoselta. Häneltä sen kuulin ensi kerran joskus 1990-luvun alkuvuosina. Kalle on niitä harvinaisia suunnistajia, jotka ovat juosseet (ja yhden kerran järjestämässä) 50 Jukolan viestiä ja vielä peräkkäisinä vuosina!
22.1.2021LUPATILANNE
Lupatilanne näyttää kivalta, joskin verrattuna edellisiin vuosiin olen pari viikkoa myöhässä. Se aiheutui myöhemmästä liikkeellelähdöstä ja osin myös joulun "lomakaudesta".
Voiton puolella kuitemkin ollaan: enää odottelen lupaa kuudelta isännöitsijältä. Ja heistäkin osa on minulle uusia ja tästä syystä yhteydensaaminen vain kestää pitempään.
Nykyisen lupaprosessiin olen tyytyväinen. Se menee pääpiirteittäin seuraavasti:
1. Lähetän sähköpostin, joka sisältää lyhyen taustan siitä mistä on kyse, suunnistuskartasta palasen, johon on merkitty yhtiön alue sekä varsinainen lupapyynnön. Reilusti yli puolet isännöitsijöitä vastaa ja myöntää luvan ensimmäisen viestin perusteella.
2. Ellei viestiin ole tullut kahteen viikkoon vastausta, lähetän toisen sähköpostin. Siinä on sama teksti, lisäksi alussa otteita isännöitsijän aiempien vuosien myönteisistä viesteistä ja maininnan siitä, että taloyhtiöt näyttävät taas tälläkin olevan vahvasti mukana hankkeessa, koska valtaosa on jo ehtinyt myöntää luvan. Myös pahoittelen isännöitsijöiden alkuvuoden kiireistä aikaa.
Osalla isännöisijöistä on tapana lähettää lupapyyntö taloyhtiön hallitukselle, mikä luonnolllisesti hidastaa asiaa. Toisaalta tämä "hidastus" on erittäin hyödyllinen, sillä tieto tapahtumasta leviää näin paremmin asukkaiden keskuuteen.
3. Ellei toinenkaan viesti tuota tulosta, lähetän viikon kuluttua vielä kolmannen ja heti sen perään soitan isännöitsijälle. Viimeistään tässä vaiheessa myös selviää, onko isännöitsijä vaihtunut. Silloin prosessi alkaa kohdasta 2. Jos aikaa olisi niukalti, niin jättäisin vaiheen kaksi kokonaan väliin - eli jos en saa vastausta viestiin 1, siirryn suoraan vaiheeseen 3.
Prosessiin liittyy vielä kaksi lisävaihetta:
4. Pari viikkoa ennen tapahtumaa lähtee viesti, jossa on liitteenä tapahtumatiedote. Saman tiedotteen kiinnitän suunnistusalueelle noin 30 tolppaan pääosin niiden taloyhtiöiden pihoihin, joissa on rasti.
5. Viimeinen posti ovat kiitokset isännöitsijöille tapahtuman jälkeen. Nämä ovat tärkeitä seuraavaa kertaa ajatellen. Toisaalta isännöitsijä voi siihen vastaamalla luontevasti kertoa, jos joku asia ei ihan mennyt taloyhtiön ajattelemalla tavalla.
Tällaisia "moiteposteja" on onneksi tullut neljän vuoden ajalta (2017-2020) vain yksi. Paljon enemmän on tullut kiitoksia, joista mieleenjäännein on seuraava:
Olemme vaimoni kanssa puhuneet monesti, että pitäisi joskus tulla koettamaan joillekin alkeiskursseille kokeilemaan tota niin mahtavaa hommaa.
Lähetin hänelle postitse pari karttaa seuraavalla saatteella:
Kun olet saanut kartat, niin lähtekääpä vaimon kanssa yhdessä päiväkävelylle kartta kourassa ja kulkekaa rata läpi. Rauhallisesti kävellen ja välillä pysähtyen lukemaan karttaa ymmärrätte äkkiä, miksi niin moni on jäänyt koukkuun tähän lajiin.
Kiitos Kari. Näin teemme varmasti.
19.1.2021KESKUSTELUA KAKSITASOKUVAUKSESTA
Aten uusi "ennennäkemätön" Kannelmäen katoksellisen sillan kuvaustapa näyttää keränneen iäkkäämpien sprinttisuunnistajien piiristä pelkkää kiitosta. Eräskin kommentoija totesi napakasti: Atte löi munan pöytään ja se pysyi pystyssä!
Uuden ajatuksen saamaa suosiota kuvaa myös se, että samantien sitä ryhdyttiin vielä parantelemaan.
John Laukka toteaa ruskea/valkoisen ja harmaa/valkoisen vinoviivoituksen selkeyttävät karttakuvausta huomattavasti.
Lisäksi John on keksinyt mainion jatkoajatuksen: Vaaleanruskeavalkoisen vinoviivoituksen ja vaaleanharmaavalkoisen vinoviivoituksen sävyero on silmiini hyvin pieni. Kuvauksen havainnollisuutta saattaisi parantaa, jos nuo vinoviivoitukset olisivat 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden.
Johnin huomautus on hyvä. Ja mikä parasta - tämäkin ajatus on täysin kuvausohjeen mukainen. Ohjeessa todetaan, että The angle of the pattern is approximately 45° to the direction of the axis of the paved area. Eli kunhan vinoviivoitus on 45 asteen kulmassa kulkusuuntaan, niin se käy.
Toinenkin Kolumbuksen muna on saatu pysymään pystyssä! Hyvä John!
Teuvo komppaa Johnia. Vinoviivoituksen sävyero on niin pieni että juostessa en varmaan erota. Muutoin hyviä muutoksia.
Myös Jouko kiittelee Aten ratkaisua. Hänkin huomauttaa, että sävyerot ovat hankalia, koska työpöydällä voivat näyttää selkeiltä mutta kisavauhdissa vasta aiheuttavat ongelmia.
Mikko pitää uutta kuvautapaa selkeänä, joskin jotain on silti jäänyt hampaankoloon monitasoista radoista: Tämä on ainakin näin työpöydän ääressä selkeä. Useampikerroksiset paikat ovat varsinaisia pirun juonia.
Tapani kommentoi kuvaa tosin hieman vältellen: Mielestäni kuvaus on selvempi kuin entinen, mutta silti toivon, ettei minun radalle sattuisi moista "monikerros-hässäkkää". Tapani osuu oikeaan: tällaisia rakenteita ei juuri muualla ole kuin kaupunkiratojen asemien yhteydessä, joten harvoinpa niitä vastaan tulee.
Risto on samaa mieltä: Hienoa kun kuvaus selkiytyy, kiitos Atte! Nyt juoksuvauhtia ei tarvitse hiljentää kävelyksi. Johnin ehdotus kannatettava!
Risto kysyy myös aiheellisesti että kuvassa pitäisi varmaan lukea... sillan ylätaso on kuvattu... Silta jatkuu myös rautatien yli, sitä ei ole tässä uudessa merkinnässä.
Kokenut sprinttiratamestari Lammikko pitää myös Kannelmäen aseman sillan kuvaustapaa selkeänä ja hyvänä. Samalla hän viittaa Pelimannintien siltaan ja toteaa: uusi vinoviivakuvaus on sinällään selvä parannus vanhaan. Mutta iso(in) ongelma jää. Eli tuo merkki ei poista sitä ongelmaa, että ali saa mennä, mutta niin saa mennä tien = sillan päältäkin.
Risto ja Lammikko ovat törmänneet samaan vanhaan ongelmaan, joka tuli jo esille kaksi vuotta sitten Pelimannintien sillalla. Tähän ongelmaan saatan palata jossain myöhemmässä blogitekstissäni. Ehkä asiaa pitääkin tarkastella ihan uudesta vinkkelistä.
Heikki Ruskolta tuli pienen kypsyttelyn jälkeen vielä lisää uusia ajatuksia:
Lopuksi vielä Atelle viimeinen puheenvuoro. Hän huomauttaa, että blogitekstissä puhutaan "alatason kuvaamisesta". Alatasoahan ei oikeastaan ikinä kuvata, vaan osoitetaan paikat joissa on kaksi tasoa. Itse olen tulkinnut tätä siten, että kuvaan [kaksitasomerkinnällä] mahdollisuudet alittaa ylempi taso. Aten lauseessa onkin asian ydin. Kuvittelen, että monet suunnistajat - ainakin minä - ajattelevat kaksitasokuvausta ikäänkuin se olisi alatason kuvaus ja osoittaa vain sen, että sillan alla saa kulkea. Atte sen sijaan tarkastelee asiaa kartoittajan näkökulmasta: silta on rakenne, jossa on kaksi tasoa - ylempi taso ja alempi taso eli sillan kansi ja sillan alus. Ei siis kuvata siltaa vaan kaksitasoista rakennelmaa. Ajatuksia herättävä näkökulma - taidanpa joutua tarkistamaan aiempaa blogitekstiäni tähän suuntaan... 15.1.2021KAKSI TASOA - KOLUMBUKSEN MUNA Atte lähetti Kannelmäen kartan. Se oli päivitetty uuden sprinttikartan kuvausohjeen https://orienteering.sport/iof/mapping/ mukaiseksi - mm. myrkynvihreän puskat ovat nyt heleänvihreitä. Niihin lienemme jo tottuneet ja eikä se nyt sittenkään ole ollut kovin vaikea asia. Sen sijaan kaksitasoisuuden kuvaus on kokenut ison muutoksen. Kuvassa Pelimannin silta vanhassa ja päivitetyssä kartassa. Päivitetyssä kartassa sillan alatason kuvaus on selkeä. Enää ei ole epäilystä, mistä silta alkaa ja mihin päättyy ja että sillan alta saa kulkea. Olennaista on ymmärtää vinoviivoitettu ruskea. Se nimenomaan osoittaa, että sillan voi alittaa huolimatta sillan reunan paksusta mustasta viivasta. Tähän uusien kuvausohjeiden mukaiseen alatason merkitään olemmekin jo tutustuneet muutamilla viime kesän sprinttiradoilla. Mutta entä sitten, kun sillan ylätasolla on katos. Miten silloin kuvataan sillan alataso?. Harmaa tarvitaan kuvaamaan katos, mutta myös vinoviivoitusta osoittamaan kulkumahdollisuus sillan alitse. Atte keksi keinon. Se näkyy hyvin Kannelmäen aseman sillan kuvauksesta. Lyhyt osa sillasta, radan ylitys, on katettu ja muu silta on avoin. Aten ajatus on merkitä katoksen kohdalla sillan alataso harmaa/valkoinen vinoviivoituksella. Näin saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Merkintä osoittaa, että sillan alatasolla saa kulkea ja sillan ylätasolla on merkinnän kohdalla katos. Sillan eli kaksitasoisen rakenteen päällystetyn alueen kuvaus on nykyisen kuvausohjeen mukaan seuraava: 501.2 Paved area in multilevel structures: Part of a multilevel structure which can be passed at two levels. The angle of
the pattern is approximately 45° to the direction of the axis of the paved area.
Colour: brown 30% or 50%, white (If upper level is covered by other surface,
that symbol shall occur with the same pattern).
Kuvausohjeessa on siis varattu oma merkintätapa sillalle eli kaksitasoiselle rakenteelle, jonka kohdalla voi kulkea sekä ylä- että alatasolla. Merkintä on ruskea/valkoinen -vinoviivoitus, joka on noin 45°:n kulmassa kulkusuuntaan nähden. Siitä olikin jo esimerkki edellisessä Pelimannintien sillan kuvassa. Ohjeen viimeinen sulkeisiin merkitty lause kannattaa lukea kahteen kertaan: Siinä mainitaan, että jos ylätaso on katettu, se merkitään samalla tavalla eli vinoviivoituksella. Atte toteaa vaatimattomasti, että niin hän oli tehnytkin:
Eikö harmaavalkoisen viivoituksen käyttö siellä, missä ylätasokin on katettu, olekin looginen ratkaisu suluissa olevan lauseen perusteella?
Tottakai se on, mutta en ainakaan minä osannut lukea ohjeesta, että vinoviivoitruksen merkinnässä voi käyttää muutakin väriä kuin ruskeaa eli tässä tapauksessa harmaata. Sen huomaaminen on se Kolumbuksen muna - päivänselvä, mutta vasta sitten kun joku muu on sen ensin tehnyt... No, mitä mieltä olet? Onko Aten merkintä selkeä vai sekava? Mielelläni julkaisen tässä näkemyksiäsi nimellä tai nimimerkillä. Sähköpostiosoite löytyy tämän sivun ylälaidasta. PS. Kannattaa vielä lopuksi vilkaista kaksi vuotta sitten Pelimannintien sillan kahden tason kuvauksesta käytyä keskustelua. Siinä Olli-Pekka Koistinen oli jo hyvin lähellä - ajatus oli aivan oikea, joskin vinoviivoitus vielä puuttui - siihen aikaan sitä eivät edes IOF:n kartoittajat olleet keksineet. 5.1.2021LÄMMITELLÄÄNKÖ... Viime syksyn Malminkartanon Sprintticuppiin liittyneestä lämmittelykartasta sain kiitoksia. Muutama vähemmän "sprintannut" oli sitä mieltä, että sen avulla pääsi juonesta heti kiinni ja välttyi hölmöjen virheiden tekemisestä sprintticup-radalla. Itse olen myös tykännyt lämmittelykartoista, jotka ulkomailla tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Eikä lämmittelykartan teko nykymaailmassa vaadi juuri mitään: muutaman rastipaikan katsominen, karttapalan julkaisu verkossa sekä pienten rastilippujen vienti ja poisto tapahtuman yhteydessä. Pieni vaiva, mutta monelle mukava asia. Enemmän asia on riippuvainen siitä, löytyykö tapahtumakeskuksen liepeiltä sopivaa lämmittelyaluetta. Lämmittelyalueen on oltava selvästi erillinen, jottei kukaan tahattomasti tai tahallaan eksy varsinaiselle suunnistusalueelle. Malminkartanon lämmittelykartassa rajana oli rautatie, joten siellä ei taatusti kukaan voinut joutua vahingossa väärälle alueelle. Tässä vaiheessa radoista on vasta ajatus, mutta silti voin jo varmasti sanoa, että lämmittelyalueelle löytyy tilaa. Lisäksi lämmittelyn avulla tapahtumakeskuksessa samanaikaisesti oleva väki saadaan pidettyä mahdollisimman pienenä - koronariskin vähentämistä sekin. Ainoa este voi olla, ettei lämmittelyalueen kortteleihin saada taloyhtiöiltä lupia. Aika näyttää, miten käy. 28.12.2020POSTIA ISÄNNÖITSIJÖILLE Eilen illalla aloitin lupien hankinnan. Aluksi lähetin sähköpostin 21 isännöitsijälle, joiden näpeissä on 25 taloyhtiöitä. Posti oli kaikille samanlainen, mutta silti se lähti jokaiselle isännöitsijälle erikseen, koska postissa oli suunnistuskartan palanen, johon taloyhtiön alue oli rajattu. Näin ei synny epäselvyyksiä siitä, mitä aluetta lupapyyntö koskee. Iltaan mennessä olin saanut luvat jo 11 yhtiöltä. Ihan hyvä tulos, kun ottaa huomioon, että valtaosa isännöitsijöistä - tai itseasiassa heidän automaattinen sähköpostivastaajansa kertoi, että lomalla ollaan ja toimistolle palataan tammikuun alussa. Ei hätää, maaliskuuhun on vielä yli sata päivää. Erään taloyhtiön isännöitsijä oli vaihtunut. Uusi isännöitsijä selvisi yhteydenotolla isännöintiyrityksen toimistoon. Yhden osoitteen oli kirjoittanut väärin ja yksi posti oli estetty - toivottavasti kuitenkin teknisistä syistä. Tälle isännäitsijälle on lähetettävä perinteinen kirje. Se menee varmasti perille. Osa isännöitsijöistä on jo tuttuja aiemmilta vuosilta. Eräskin vastasi Tämä on tapahtuma, johon suhtaudumme hyvin myönteisesti! Tällainen vastaus saa hyvälle mielelle ja kattaa moninkertaisesti sen vaivan, mikä tästä pienestä postirumbasta väistämättä syntyy. 23.12.2020LUPIA LUPIA... Sprinttitapahtuman elinehto on saada taloyhtiöltä, kouluilta, päiväkodeilta ja vastaavilta luvat saada käyttää näiden pihoja suunnistamiseen. Luvatta pihoille ei saa sijoittaa rasteja eikä edes juosta läpi. Toki sprinttitapahtumia voi järjestää muutenkin. Silloin on tyydyttävä käyttämään kaupungin katu-, tori- ja puistoalueita. Kaupungilta kun on joka tapauksessa haettava tapahtuman järjestämislupa. Kivikaupungissa olevien julkisten rakennusten tai liikerakennusten tonteilla olevat kulkutiet ja etupihat ovat rajatapauksia. Ne ovat yleisesti käytettyjä kulkuteitä. Mielestäni niiden käyttöön ei tarvitse hakea lupia. Niitähän ei erota kaduista tai toreista muuten kuin kiinteistökarttaa tutkimalla. Tällaisia ovat esimerkiksi Ateneuminkuja ja Ritarihuoneen puistikko, uudemmista paikoista taas Musiikkitalon portaat ja Lasipalatsin aukio. Esikaupungissa rajatapaukset ovat hankalammin arvioitavissa. En lähtisi pyytämään lupia Kannelmäen Kaaren tai Leppävaaran Sellon katualueisiin liittyviin kulkuteihin. Sen sijaan Kannelmäen kirkon ympäristön käytöstä kyllä hakisin luvan, ihan senkin takia, ettei kirkon tiloissa ole samaan aikaan tapahtumaa, jota sinne tänne sinkoilevat suunnistajat tahtomattaan häiritsisivät. Kannelmäessä tilanne on helppo - taloyhtiöiden sekä erilaisten julkisten ja kaupallisten toimijoiden määrä on yhteensä noin 40. Niiltä kaikilta pyydän luvat - jopa Kanneltalolta. Se tosin on jo rajatapaus, sillä kiinteistökartankin mukaan osa sitä sivuavan Rumpupolun sillasta on kaupungin aluetta ja osa taas Kanneltalon tonttia. 23.12.2020BLOGINPIDOSTA Alkuhommat on saatu käyntiin ja joulun jälkeen aloitan lupien hankinnan. Nyt on hyvä hetki katsella taaksepäin, koska tämä on nyt viides vuosi jolloin olen saanut olla Sprintticupin ratamestarina. Ensi kerta oli
Lauttasaaressa Myllykallion juurella keväällä 2017. Silloin en vielä ymmärtänyt pitää blogia. Olisi ollut aiheita, koska ensikertalainen oppii kaiken tekemällä ja ja vielä enemmän korjaamalla. Mutta hyvä tuli ja olin itse tyytyväinen. Siltä vuodelta ovat peräisin ensimmäiset rastivälianalyysini. Sitten seurasivat kaksi Kannelmäen Sprintticupia 2018 ja 2019 ja viime vuoden Malminkartanon "korona" Sprintticup 2020. Kaikkien yhteydessä pidin blogia ratamestarintyön tapahtumista. Blogeihin pääsee sivun yläosassa olevan valikon kautta. Monenlaista kerrottavaa on ollut, joskus turhaa, mutta joskus jopa hyödyllistä, ainakin omasta mielestäni. Eniten tuntui kiinnostusta herättäneen kaksi vuotta sitten käyty Pelimannintien siltakeskustelu. Sama silta on tänäkin vuonna kilpailualueella. Blogien pituus näyttää olevan kasvamaan päin. Vuonna 2018 se oli blogitekstiä 65 kt ja vuonna 2019 55 kt. Viime vuonna tekstiä kertyi peräti 105 kt, joskin ainakin osa kasvusta selityy koronan vaikutuksilla. Tämän vuoden blogin otsakekuvien eli "bannereiden" aihe ovat pitkät rastivälit. Niiden teko on mielestäni sprintin ratamestaroinnin hienointa hommaa - kuten myös niiden juokseminen. Kiitos Tuomo Mäkelä (SM), Risto Partanen (Uudenmaan AM), Atte Lahtinen (HOG), Jari Kymäläinen (Mikonpäivä), Ville Vierimaa (Espoon tupla/ip) ja Antti Vainio (HNC-Viikki). Ja on siinä joukossa vielä Malminkartanon sprintticupin A-radan pitkä väli. 20.12.2020Ensimmäiset rataluonnokset Koska uskon saavani koko alueelta tarvittavat luvat taloyhtiöiden ja muidenkin alueiden käyttöön, uskallan jo tässä vaiheessa suunnitella ensimmäiset rataluonnokset. Niiden avaulla saan tarkistettua, että radat "mahtuvat" luontevasti alueelle. Aloitan pisimmästä eli A-radasta. Jos se mahtuu, niin silloin mahtuvat muutkin. Luonnostelen radan SprintRoutella - siitä myöhemmin lisää kunhan pääsen varsinaiseen ratasuunnitteluun. Lähtö on liikenneturvaallisuuden takia sijoitettava vilkasliikenteisen Pelimannintien eteläpuolelle. Näpäytän hiirellä karttaa ja lähtö on siinä. Sen jälkeen näppäilen hieman sumeasti rastin toisensa jälkeen kuvittelemalleni "reittikäytävälle". Lopuksi vielä näpäytän maalin Kannelkalliolle. Seuraavaksi avaan ensimmäisen välin ja piirrän hiirellä reitin ykkösrastille. Ei sen tarvitse olla välttämättä lyhyin, sillä eihän rastikaan ole lopullisella paikalla. Sitten piirrän reitit yksi toisensa jälkeen kaikille rastiväleille. Kun viimeinen rastiväli on käsitelty ja avaan karttanäkymän, niin huomaan, että koko reitin pituus on 3940 m - liian pitkä rata. Ei haittaa, sillä radan lyhentäminen on aina helpompaa kuin pidentäminen. Parin rastin siirto ja yhden poisto tuottaa heti uuden vastauksen 3585 m. Tämä riittää tässä vaiheessa, koska varsinainen ratasuunnitteluhan on vasta edessä, tämähän on vasta yksi ratamahdollisuus. Samalla tavalla sovitan B- ja C-ratojen luonnokset kartalle: B-radan luonnos on 3041 m ja C-radan 2482 m. Näistä on hyvä jatkaa sitten kun kaikki luvat ovat varmasti plakkarissa. 17.12.2020ATTE SOITTAA Atte soitti asiana Kannelmaen Sprintticup. Kyseli, josko olin ehtinyt miettiä aluetta, jolla keväällä juostaisiin. Totesin, että vaikka periaatteessa nyt olisi Pohjois-Kannelmäen vuoro, niin siitä huolimatta olen ajatellut Etelä-Kannelmäkeä eli samaa aluetta kuin vuonna 2019. Perustelin valintaani sillä, että säästetään Pohjois-Kannelmäki vuoteen 2022. Ehditään kartoittaa Vanhaistenpuiston kortteli ja saadaan siitä hyvä laajennus nykyiseen karttaan. Atte oli heti juonessa mukana. Samalla hän lupasi hoitaa Pelimannin puretun koulun ympäristön kartoituksen. Alueelle on noussut komea parakkikylä, jossa Suomalais-Venäläinen koulu on peruskorjausta paossa. Parakit ovat niin toinen toistaan muistuttavia, että niiden väleistä löytyy monta hyvää rastinpaikkaa. Myös juteltiin lyhyesti nykyisen kartan kuvauksen on päivityksestä sprinttikartan uuden kuvausohjeen mukaiseksi. Toivon taas yhtä hienoa ohjeiden tulkintaa kuin viime syksyn Malminkartanon kartassa on käytetty. Kartan katuruskea on ohjeiden mukainen, mutta rimaa hipova - sen katuruskea on aavistuksen tavanomaista vaaleampi ja koko kartta sen takia olennaisesti luettavampi kuin esimerkiksi viime syksyn SM-kisojen kartta. 16.12.2020MINNE KESKUS? Koronakäyrät kulkevat nyt huonoon suuntaan. Vaikka maaliskuussa koronarajoitukset antaisivatkin mahdollisuuden järjestää tapahtuma, niin silti kisakeskus kannattaa pystyttää hieman syrjäisempään paikkaan. Myös yhteyksien juna-asemalle ja jollekin isolle pysäköintialueelle olisi oltava kunnossa. Katuvalokin olisi maaliskuun illassa tarpeen. Ja jos vielä radan saisi laadittua niin, että viimeiselle rastille asti olisi täyttä suunnistusta, niin siinähän niitä valintaperusteita jo olisi. Ei muuta kuin iltakävelylle katselemaan paikkoja kisakeskuksen näkökulmasta. Pelimannintien pää: Riittävän syrjäinen paikka, hyvä katuvalo ja suunnistamista loppuun asti. Mutta huonot yhteydet asemalle ja pysäköintiin. Bussi kyllä toisi "ovelle asti". Ei silti käy. Rumpupolun pää: Hyvä yhteys asemalle, mutta pitkä matka pysäköintiin. Hyviä viimeisiä rasteja, mutta heikko katuvalo ja vilkkaan kulkutien varrella. Ei kelpaa. Mikonmäki: Todella syrjäinen paikka. Lyhyt yhteys sekä asemalle että Kaaren pysäköintiin. Mutta ei katuvaloa ja turhan pitkä matka pimeässä viimeisiltä rasteilta. Lisäksi viereinen työmaa pilannut osan poluista. Ei hyvä tämäkään. Kannelkallion kuntopiste: Hyvä katuvalo. Lyhyt yhteys Kaaren pysäköintiin ja kohtalainen yhteys asemalle. Mutta ahdas paikka, kulkutie ihan kohdalla ja yhteys viimeisiltä rasteilta huono. Ei onnistu. Kannelpuisto: Lähellä olevalla puistokäytävällä vähän kulkijoita, hyvä katuvalo ja mainiot yhteydet viimeisiltä rasteilta. Lyhyt yhteys asemalle ja kohtalainen yhteys Kaaren pysäköintiin. Tänne mennään! 15.12.2020MISSÄ JUOSTAAN? Missäpäin Kannelmäkeä juostaan - urheilukentän tuntumassa kuten vuonna 2018 vai etelässä Pelimannin alueella kuten kaksi vuotta sitten. Nyt olisi Kannelmäen pohjoisosan vuoro. Vanhaistenpuisto on juuri uudistettu ja sopii entistä paremmin myös sprinttimaastoksi. Myös Kannelmäen kirkon ympäristössä on monta hyvää rastinpaikkaa. Mieleeni muistuu Lauttasaaren seurakunnan kiva suhtautuminen vuoden 2017 tapahtumaan - saimme juosta kirkonmäellä ristiin rastiin moneen kertaan. Karttaa voisi kohtuullisella työllä laajentaa koko Vanhaistenpuistokortteliin. Koulun piha olisi kiva kilpailukeskus. Samalla voitaisiin käyttää myös Kanneltien eteläpuolisia kortteleita, joilla ei ole myöskään koskaan aiemmin juostu. Siis paljon hyvää korkkaamatonta sprinttimaastoa olisi tiedossa. Mutta aika ei riitä vuoden 2021 Sprintticuppiin. Se ratkaisee asian. Vanhaistenpuisto olkoot käytössä vasta vuonna 2022 ja tulevana keväänä mennään Etelä-Kannelmäkeen. Jos kierrätän radan vastakkaiseen suuntaan kuin vuonna 2019 ja käytän muutamia aiemmin käyttämättömiä piha-alueita, niin enköhän saa näin alueen tuntumaan aika uudelta. Sitäpaitsi Kannelmäen aseman kaksitasoisuus on niin harvinaista herkkua suomalaisessa sprintissä, että se kannattaa käyttää aina - ja ihan senkin takia, että moni taisi toheloida siellä kaksi vuotta sitten. Pääsevät näin kuittaamaan vanhat huonot muistot. 14.12.2020NYT SE TAAS ALKAA Anu lähetti viestin: Ratamestarivuoroja vuodelle 2021 jaossa nyt. Silmiini osui heti neljä maaliskuista sprinttiä. Niistä viimeinen oli Kannelmäessä. Sen kohdalle oli merkattu nimeni ja sen perään kysymysmerkki. Olihan tuo sellainen luottamuksen osoitus, ettei siihen voi muuta kuin vastata myönteisesti. Kotikenttäetu ja kaikki. Vastasinkin samantien, että asia on puolestani OK. Jorma kuittasi hetken kuluttua, että Hieno juttu! Poistetaan kysymysmerkki nimesi perästä. Hieno juttu myös omasta mielestäni.
